Kolttasaamelainen leu'dd-perinne

Kolttasaamelaisten perinteinen asuma-alue sijaitsi Inarijärven ja Kuolajoen välisellä Norjan, Suomen ja Venäjän raja-alueella. Vuoden 1920 Tarton rauhassa Venäjä-Neuvostoliiton alueesta lohkaistiin Petsamo Suomelle, minkä seurauksena osa alueesta tuli kuulumaan Suomelle ja osa Neuvostoliitolle. Toisen maailmansodan jälkeen Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle ja alueen kolttasaamelaiset asutettiin Inariin Sevettijärvelle ja Nellimiin. Koltansaame kuuluu inarinsaamen tavoin itäsaamen kieliryhmään ja kolttasaamelaiset edustivat viimeisinä ns. metsäsaamelaista kulttuuria. Toisaalta kolttasaamelaiseen kulttuuriin vaikuttivat voimakkaasti venäläinen ja karjalainen kulttuuri ennen 1900-luvun suuria yhteiskunnallisia mullistuksia.

Kulttuurikontakteista johtuen kolttasaamelaisten historiallisessa musiikkikulttuurissa oli hyvin monenlaisia perinteenlajeja. Keskeisimmän osan perinteestä muodostavat useimmiten ilman säestystä esitetyt leu´ddit, joissa kerrotaan kylän ihmistä pitkien runollisten tekstien avulla. Tyypillisimmän osan muodostavat nuorten seurustelua kuvaavat kosintaleu'ddit (vuattum leudd). Muita perinteenlajeja ovat venäläiset ja karjalaiset tanssi- ja piirileikkilaulut, joita on säestetty 1800-luvun loppupuolelta lähtien myös harmonikalla ja huuliharpulla, itkuvirret (reäkk), lasten nukutuslaulut. Kolttasaamelainen musiikkiperinne oli sangen vahvaa vielä 1970-luvulla, mutta yhdessä koltankielen heikentymisen kanssa erityisesti leu´dd-perinne alkoi hävitä. Kielen- ja kulttuurin elvytys on alkanut 2000-luvulla ja tällä on ollut vaikutusta myös perinnemusiikin aseman vahvistumiseen. 

Kolttasaamelaisia Suonikylässä. SA-kuva

 Kolttien musiikkia tallensivat ensiksi vuonna 1913 T.I.Itkonen ja vuonna 1922 säveltäjä Armas Launis tallensi Petsamon alueelta yli 800 pohjoissaamelaista joikumelodiaa, joukossa kolttienkin lauluja. A.O.Väisänen tallesi Suonikylän perinnetta vuonna 1926 ja laulatti kolttia SKS:n äänistudiossa vuonna 1936. Erkki Ala-Könni tallensi Yleisradiolle 36 kappaletta vuonna 1955.Vuonna 1961 Oula Näkkäläjärven johdolla tallensivat Yleisradio ja Lapin Sivistysseura Inarin äänitysretkellä 83 musiikkiesimerkkiä kolttasaamelaisilta esittäjiltä. Myöhemmin äänitallenteita on syntynyt runsaasti, mutta kuvallisia tallenteita on niukasti.

Tiina Sanila sanoo, että hyvässä leu’ddissa on aina kolme tärkeää elementtiä: hyvä melodia, lyriikoissa vetävä tarina ja kiertoilmaukset. Leu'ddeista ei yleensä esiinny toisintoja mutta jokainen esitys on silti erilainen, henkilökohtainen ja vanhvasti sidoksissa yhteisön jo tietämiin ja tuntemiin asioihin.  Monet asiat leu'ddeissa ovat myös arvoituksellisia, koska kiertoilmaukset kätkevät vaikeita asioita. Perinne ei ole siirtynyt suoraan sukupolvelta toiselle, vaan on katkennut välillä, ja  jotkut leu'ddit sisältävät ilmauksia joita tosin lauletaan mutta laulaja ei itsekään enää kaikkea ymmärrä. Puhutaan leu'dd-kielestä, jossa esim. sanoihin lisätään uusia tavuja, lähin vertailukohta voisi olla esim. karjalaisten itkuvirsien kieli joka on myös hyvin runollista.

Käännökset perustuvat Tiina Sanila-Aikion versioihin, joita on täydentänyt tutkija Eino Koponen Helsingin yliopiston kotimaisten kielten laitokselta.

SKS:n arkistoääninäytteet: 

Jaak Sverloff: Sulhasmiesten Tämm’in ja Mirj-Evvanin joiku 1939, äänittänyt A.O.Väisänen 1939

Kaija Gauriloff: Päistjärven leu’dd, äänittänyt A.O.Väisänen 1926 

Tiina Sanila-Aikion lapsuudenkodissa Sevettijärvellä  kuului vielä leu'ddaamista, koska mummo, Domna Sanila, oli  leu'dd-mestari.  Ohssni leu'dd on yksi Tiinan suosikkileu'ddeista: siinä on tavattoman kaunis sävelmä...sillä on itketetty jo Venäjän puolen kolttasaamelaisia. Siinä äiti etsii tytärtään, kunnes tämä kolmen vuoden päästä löytyy piilopirtista Onsseinin Miihkatin luota - on lähtenyt miehelään salaa.

1. Ohssni leuʹdd, trad. elämänkohtalo-leu'dd

Tiina Sanila-Aikio  

Ohssni-ääkkaž ǥo vuâmma-ǥo-šõõđi, 

koozz-a Määrfaž lij mõõnnâm-i mõõnnâm.

Ohssni-ääkkaž ǥo vuâmma-ǥo-šõõđi,

iʹlla Määrfaž ni dååma, ni dååma.

Ååggaž-niõđâst son kõõččal-ǥo-di,

koozz-a Määrfaž lij mõõnnâm-i mõõnnâm.

Ååggaž tõõzz-ât ǥo ceälkk-a ǥo ceälkk-a:

“Jiõm-ât mon-a ni tieʹđ-a tõn niõđ,   

jiõm-a mon-a leämma vuäinnam ni suu.”

Ohssni-ääkkaž teâvv-a-ǥo-lõõđi,

son-ât õʹsǩǩe uurča-ǥo-sti,

Tädjjan-vuäbbižes ǥo årra ǥo årra

Tädjjan-vuäbbes-i årra ǥo årra.

“Tädjjan-vuäbbam ton cieʹlǩ-a ââʹn cieʹlǩ-a,

Määrfaž tääiʹben lij-a ǥo lij-a?”

Tädjjan-vuäbbaž pâi nõmmad-i nõmmad

“Iʹlla Määrf-a ni tääiʹben ni tääiʹb,

di iʹlla son-a ni puättlam-a tääiǥ.”

Ohssni-ääkkaž uurča-ǥo-sti,

nuuʹbbi põõrti mieʹldd-a di mieʹldd-a.

Puk son uurči pirr-a-ǥo siid,

iʹlla Määrf-a ni koʹst-a ni koʹst.

Koumm-a eeʹjj-a lie mõõnnâ-ǥo-maža,

vuõinn-a-lõõttâm meeʹst koumm-a-ǥo eeʹjj-a.

Ij son tieʹđ-a koʹst Määrfaž lij Määrfaž,

ij son tieʹđ-a koʹst Määrfaž lij Määrfaž.

Määrfaž lij-âs poostai-i-põõrtâs

toʹben lij-i Oʹnsseimi Miikkât

Toʹb-vet Määrf-i tõt käunnʼji di käunnʼji,

a-toʹb-vet-i lij Määrf-i di Määrf-i.

OHSSNI-MUORIN LEU’DD 

trad.

Ohssni-muori huomasi:
Mihin Määrfaž on mennyt?
Ohssni-muori huomasi:
Ei ole Määrfaž kotona.
Ååggaž-tytöltä hän kyselee:
Minne Määrfaž on mennyt?
Ååggaž hänelle sanoo:
Enpä minä tiedä sitä tyttöä,
Enpä ole häntä nähnytkään.

Ohssni-muori pukeutui
Ja hän juoksi
Tädjjan-siskosensa luokse.
Tädjjan-siskonsa luokse:
Tädjjan-siskoni, sano sinä,
onko Määrfaž täällä?
Tädjjan-sisko vain toteaa:
Ei ole Määrfaž täällä,
Eikä ole tätä kautta tullutkaan.

Ohssni-muori juoksi
Pitkin toisia taloja.
Kaikki hän juoksi ympäri kylän.
Ei Määrfaž missään.

Kolme vuotta on mennyt
siitä kun on meidät nähnyt .
Ei hän tiedä missä on Määrfaž

Määrfaž on piilopirtissä
Siellä on O'nsseimi Miihkat
Sieltähän Määrfaž löytyi,
Siellähän on Määrfaž 

 Kolttien tunnetuin leu’dd-sävelmä  ja katrillisävelmä Duunga Evvan kertoo komeasta Iivanan tyttärestä , jota kuvaillaan kiertoilmauksin:   peura, 2-vuotias naarasporo, kiinteä vartalo, jalat nopsat kuin vaatimella,  pyrstö komea kuin käkilinnulla… kahden ihmisen  avioitumisyrityksiä, mies yritttää kosia naista, mutta kokee epäonnea..Tätä leu'ddia on opetettu myös lapsille kouluissa. Tämä laulu on peräisin Nuorttijärven kolttasiidasta ja sanat on aikanaan kirjoitettu muistiin Jaakko Sverloffilta. Tiina oppi leu'ddin aikanaa käydessään koulun saamenkielen opettajan kanssa mestarileu'ddaaja Vassi Semenojan luona. Se on myös tanssilaulu, sen tahdissa mentiin katrillia, sitäkin Tiina näki lapsena eräässä juhlatilaisuudessa, jossa  Helena Semenoff ja Tyyne Fofanoff leu'ddasivat ja väki tanssi innokkaasti. 

Duu' nga evvan, kosintaleu'dd,

arkistonauhalle laulanut: Jääkk Sverloff  

trad.opittu Vassi Semenojalta

Tiina Sanila-Aikio

Duu'nga evvan niõd leu'dd (Njuõʹttjääuʹrest)

Duʹmisaž, duʹmisaž Evvan-i nijdd, 1

čuhčč-a-ǥo lååddaž lij kålpp-a njuuʹnn-a, 2

ǩiõkk-i-ǥo lååddaž seera põõđâž. 2

Kåʹdd-a-ǥo vuõnjâl lij rååsla varta, 1

kåʹdd-a-ǥo ääldaž lij jåttlaš-a jueʹlǧǧ, 2

kåʹdd-a-ǥo ääldaž lij jåttlaš-a jueʹlǧǧ. 2

Faʹdi-käällaž uuʹcca lij Meekka-ǥo-laažža, 1

viõrcc-a vuänka juâlǥa-ǥo-laažža, 2

ǩeäʹtǩ siitta laauka-ǥo-laažža. 2

Taljan lieǥolak sieʹrreǥolaija, 1

siõmma saappi kamǥaž-i kammǥa. 2

Tälvva vuänak pooddâst mon väʒʒ-ǥo-tama, 1

nuuʹbb-a ǩeäčča Räuʹddjääura sijdd. 2

Kuäbbaž-i lij pueʹrab-i ǩieʹčč-a, 1

Toʹb-i lie, toʹb-i lie Evvan-i niõđ, 2

Toʹb-i lie, toʹb-i lie Evvan-i niõđ. 2

Ǩieʹss-a vuänak pooddâst väʒʒ-ǥo-tama, 1

pueʹrab-i ǩieʹčč-a ǥo Vuõjjâm-i-ääkka, 2

kuäbbaž-i lij vuänak pueʹrab-i ǩieʹčč-a, 2

toʹb-i lie, toʹb-i Evvan-i niõđ. 2

Evvan-i niõđ leečč vuäzza-ǥo-laažža, 1

avi Säävte niõđ leečč ruõšša-ǥo-laažža, 1

jiõm-ât Meeškaž tõn ni tieʹđ-a, 2

jiõm-ât Meeškaž tõn ni tieʹđ-a. 2

Tän-i-vu vuänak leäkkam tiettamaažža, 1

što Evvan niõđ jiõm vuäǯǯadââsta, 2

pueʹrab-i leʹjjem mon čuõǯǯa-ǥo-teedda, 2

sõõrves, sõõrves jeärǥa-ǥo-žõõnna. 2

Ij õlggâm Tanel äldd jeärǥaž ni čuõǯǯeted, 1

ij õlggâm Tanel äldd jeärǥaž ni čuõǯǯeted, 1

Faʹdi-käälla jieʹrj lie kõõŋŋâl-i väälmmä, 2

Räuʹddjääuʹr-a siid niõđ kõõŋŋâl-i čââlma. 2

Oh, oh da ton-a-ǥo Sandra vuäbbaž, 1

håʹt-i jiõk ton-a vuâlǥamaažža, 2

muu veâllain tõn Meeškažeija. 2

Koummlo eeʹjj-a tiudda-ǥo-maajja, 1

kuuʹǩǩes kååssakad njaukkašeeǩǩa, 2

di pirr-a-ǥo hiirsa kuâbbašeǩ-a. 2

Mij-vet vuänak mõõnnâ-ǥo-žeeppa, 1

ääʹǩǩel, ääʹǩǩel ruâđiteen årra, 2

toʹben-i meeʹst vet veâllain lij-a, 2

Määrjaž, Määrjaž Semman-i nijdd-a. 2

DUUʹNGA EVVANIN NEIDON LEU'DD

Dumisaz Iivanan tytär

Dumisaz Iivanan tytär

Metsosella on kaareva nenä

Hieno pyrstö kuin käkilinnulla

Kuin kaksivuotias peura

Nopeat jalat kuin peuravaatimella

Fadi-ukko ja Mikko-poika

Kosiolle kulkee

Pässin lyhyillä jaloilla

Ahman askelilla

Leikitellen

Pienissä saappaissansa

Pienissä saappaissansa

Talvipäivänä kävelemme

Rautujärven siidaan

Mikä on parempi

Se missä on Iivanan tyttö

Kesäpäivänä kävelimme

Vuojamin akan kylän ohi

Mikä on parempi kylä

Se missä on Iivanan tyttö

Iivanan tyttö on hyvä

Säävten tyttö on venäläinen

Ei Mikko oikein tiedä

Ei Mikko oikein tiedä

Tätä en tiennyt

Iivanan tyttöä en saa

Parempi olisi

Hirvaksen seisahtaa

Tanelin hirvaan

Ei tänne pitänyt seisahtaa

Fadin härkä kyynelöi

Rautujärven siidan neito kyynelöi

Mikset Sandra-sisko

Kiiruhtanut Mikkoseni avuksi

Hän on 30 jo täyttänyt

Pitkiä niskahiuksiaan sivelisit

Ympäri hirsien kurkistaisit

Olemme menossa

Akan kylään

Siellä on Simeonin tytär Määrjaž