Pohjoissaamelainen joiku eli luohti - läntinen tyyli

Enontekiön pohjoissaamelainen joikuperinne on tunnettu myös muualla Suomessa. Enontekiöllä puhutaan läntistä murretta, ja joiuissakin on oma”murteensa”.  Joikutavut ovat pohjoissaamelaisessa tyylissä tavallisesti non-non, nun-nun tai lol-lol. Enontekiössä joikutavujen osuus tekstistä on huomattava ja eri tavuja käytetään monenlaisina yhdistelminä.

Enontekiön joiut liikkuvat laajalla sävelalueella ja jakautuvat 2-3 kerrokseen joissa kussakin on muutaman sävelen asteittaista liikettä. Äänen tuottaminen on "puristeista", yhdellä hengityksellä synnytetään joikua pitkään, mutta hengitystauko ja sen sijoittaminen on taitolaji sekin. Melodioissa on usein laajoja intervallihyppyjä.

Tekstissä käytetään paljon symboleja, suoraan asioita sanotaan vähän vaikka isoista asioista kerrotaankin niukoin sanakääntein. Joikaamista tehdään myös yhdessä, ja silloin joiku jatkuu lähes tauotta pitkiäkin aikoja.

SKS:n arkiston joikunäytteet :Tromsödalen, Stáluhábmi (Staalon hahmo) .Tuntematon joikaaja.  Äänittänyt Väinö Salminen vuonna 1905. Mukana kaikissa saamelaismusiikkivideoiden  alkuteksteissä ja tämän osan lopussa.  

Aslak Juuso: Yhteinen porojen joiku  ja Jutohärkäin joiku, äänittänyt SKS:n äänitysstudiossa A.O.Väisänen 1951

Niko Valkeapään suku jutasi Yykeänperälle joka sijaitsee Skibotnin alueella Norjassa  ja sieltä takaisin Enontekiölle , ennen kuin rajat menivät kiinni. Suvussa on paljon tunnettuja joikaajia, tunnetuin heistä oli Áilu, Nils Aslak Valkeapää jonka ansiosta joikuperinne on tullut tunnetuksi ja alkanut kehittyä moneen suuntaan.

Ihmisen ja eläimen läheinen suhde kuuluu Nikon esittämissä kolmessa eläinjoiussa, joiden käännökset hän on tehnyt itse.

 

1. Ivgorášša,Tummakarvainen 2-vuotias poro, trad.eläinjoiku Yykeänperältä

Niko Valkeapää

Tarina kertoo, että mustakarvainen poro katosi, ja Koutokeinon markkinoilla  nähtiin pian komea musta peski.  Poron omistaja Jounin Jouni esitti tämän joiun nähdessään vaatteen. Kadonnut eläin joikataan, tehdään läsnäolevaksi.

Ivgorášša, muzetčuoivvat

Či?adii juo Guovdageainnus

Jovnnaš Jovnna juoiggadii juo

Ivgorášša

Ivgorášša, mustakarvainen(kaksivuotias) poro

oli koristeena Kautokeinossa

Jounin Jouni joikasi jo        

Ivgoráššan

2. Rádjemuzet, Tumma rajaseudun  poro

Tummakarvainen poro menee rajan yli edestakaisin, sitä on hyvä ajaa, sen nimi on Rádjemuzet, Rajaporo tai Nikon käännöksen mukaan Rajanko. Jos ajattelee meitä saamelaisia on kuvaavaa että rajoja ylitetään, ei valtion rajat meitä piättele, sanoo Niko, joka kasvoi Enontekiön  ja Norjan Skibotnin seudun Yykeänperän välillä jutaavan perheen vesana. Lapset oppivat joikuja perhepiirissä, ja sellainen on varsin tavanomaista läntisten pohjoissaamelaisten parissa - perinne jatkuu yhä elävänä.

Joiussa poron ”jolkottelua”. Säveltason nostoa useita kertoja.Yhdellä hengityksellä joiku etenee hengästyttävän pitkälle, mutta taitava joikaaja osaa valita hengitystauon sellaiseen kohtaan, jossa se on myös musiikillisesti luontevaa.

Rádjegomuzet lei juo        

Badjel juo rájiid njolggidii juo

Lihkká dat bođii ruovttui juo go

Buorrehan vuodjit lei jo

Rádjegomuzet namma lei juo

Rajanko musta oli

Yli rajojen jolkotteli

kuitenkin tuli takaisin kotiin

Hyvähän oli ajettava

Rajanko mustan nimi oli

 

3. Rihpeloddi- Tunturikihutrad.  Eläinjoiku 

Enontekiöltä, opettanut  Nikon isä Nils Henrik Valkeapää

Niko Valkeapää