Laivassa surmattu veli, Inkeriläinen moniääninen laulu

Esiintyjät Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen.

 

Inkerinmaa oli Suomenlahden pohjukkaa ympäröivä suomenkielisen rikkaan kulttuurin alue, jossa varsinkin naisten lauluperinne kukoisti ja rikastui moniääniseksi. 1800-luvun loppuun asti oli vallalla eri käsitys laulamisesta. Laulajat lauloivat hieman eri sävelessä, jolloin äänet resonoivat rikkaasti keskenään, ja ääni oli paksu ja kantoi kauas.

 

Etsin viikon velloani, kuukauven kullervuttani                                                

etsin suomet, etsin saaret, kahen puolen kapriota                                                          

ee ee estratsa                                                                                                    

               kahen puolen kapriota

Menin rannoille meroille, näin mie laivoin lainehtivan                                     

kysyin laivan vanhimmalta, ”onko täällä velloani”,ee…                                  

 Näinpä haastoi laivoin vanhin, hiuksiltansa harmahilta                                   

”ei oo täällä velloasi, ei täällä emosi lasta”eee…                                              

                                                                                                                         

Kysyin laivoin vanhimmalta, ”miksi on vesi punanen”                                   

Laivan vanhin vastaeli, ”siksi on vesi punanen,                                

halaistihin hauin vatsa, suolet luotihin merehen” eee…                                   

                                                                                                                         

Velloni veestä lauloi, emoin lapsi lainehista,                                                    

 ”ei halaistu hauin vatsa, halaistihin velloin vatsa                                             

suolet luotihin merehen, maksat maalle kannettihin” eee..                                     

                                                                                                                         

Veinpä viestin emolleni, sanan virkoin maammolleni                                      

Elköhön minun emoni, juoa merestä vettä                                                       

kuin juopi merestä vettä, niin juopi pojahen verta                                                          

                                                                                                                         

Elköhön minun emoni, syyä meroin kaloja                                                      

”:kuin syöpi meroin kaloja, niin syöpi pojan lihoja” eee…                                            

                                                                                                                         

KAIKKI:    kuin syöpi meroin kaloja, niin syöpi pojan lihoja, eee estratsa… ”