Bill Hota & the Pulvers

Ota yhteyttä:

Bill Hota & the Pulvers
Yleiskuvaus

Bill Hota & the Pulvers on nyt löytänyt pitkään hukassa olleen avaimen suomalaisen musiikkiperinteen alkuvoiman tallentamiseksi, mistä trion kirpeät keikat toimivat mainiona todisteena. Hotan uusissa sovituksissa luodaan nahka myös monilta perinnesävelmiltä, jotka eivät ole tottuneet luovuttamaan lupaamaansa vapautta kovinkaan helposti. Kaikin puolin uudistettu ohjelmisto on rakennettu musiikilliseksi läpileikkaukseksi yhtyeen saavutuksista, unohtamatta samalla päivittää häpeämättömästi eri kausien materiaalia raskaalla kädellä. BHP keskittää settinsä lujaan rakenteeseen kiihkeästi sykkivän maakunnan pääkaupungin rytmejä ja mausteeksi maaseudun utuisia tunnelmia synnyttäen jännittävän, räjähdysalttiin ilmapiirin. Kaikki sujuu kuitenkin aina billharmonisessa, hyvin voidellussa yhteisymmärryksessä. Monikulttuurinen Etelä-Pohjanmaa on antanut jälleen kerran omien poikiensa luovalle folkfantasialle sykkivän energiaruiskeen.

Erityisosaaminen

Konserteissa uutta materiaalia höystetään herkullisesti tutuilla toisinnoilla; trio tekee henkevällä fraseerauksellaan oikeutta etenkin Jussi Ala-Kuhan klassikoille poimien herkullisia yksityiskohtia esiin mestarin monipuolisesta sävellaukusta. Tällöin Kyösti Järvelän persoonallinen tapa käsitellä viulua muistuttaa kuulijoita itsestään paholaisesta ja Pentti Haapasen nopea reagointi kitaran vieressä tuo taitekohtiin hiljaista huumoria. Juma Lautamajan kontrabasso saa huomaamatta aikaan pyörteen, jossa rytmiikan sulavat ristiriidat ja varjona kulkeva traagisuus saavat soivan asunsa. Hotalaisten vaivoin siedettävä hulluus ja radikaalinen tapa käsitellä Ala-Kuhan tradimaisia klassikoita ovatkin saaneet järjestelmällisesti pelkkiä kehuja osakseen. Lähes pastoraalisen valonhohteen ympärilleen saanut Kyösti Järvelä aloitti sävellysuransa Hotassa tiukan kaustislaisuuden merkeissä, mutta siirtyi vähitellen tonaaliseen sävelkieleen, mikä pelimannipiireissä on yleensä tavattu kokea lähes maanpetturuuteen verrattavana rikoksena. Avantgardistiseen Purppuripelimanni -tyyliin sävelletyt uudet teokset ovat täynnä hurjia jännitteitä, voimakkaita tunteita ja nopeita leikkauksia tunnelmasta toiseen. Kyösti Järvelän johtamana Bill Hota & the Pulvers muodostaakin kevyen ja iskukykyisen partion, joka saa vaivatta aikaiseksi myös ne myrskyt ja mylväykset, joita liikaa vältellään nykykansanmusiikissa. Paketissa on yllin kyllin dynamiikkaa ja ennen kaikkea atakkia, eikä riehakkuus keikkafinaalissa jätä ilmaan tuumakaan toivomisen varaa!

Julkaisut, teokset ym.

Rytmiä rupis (Olarin Musiikki 1998, OMCD 89)
EP (Pyramid 2000, Pyramid CD 1000 264932)
Palttua pikkuserkuulle (Kansanmusiikki-Instituutti 2002, KICD 81)
Kyllä se on niin että ei sitä tierä (Aina Kustannus 2008, AINCD 108)

Kokoonpano

Pentti Haapanen (kitara, laulu)
Kyösti Järvelä (viulu, laulu)
Juma Lautamaja (basso, laulu)

Musiikki-/tanssityylit

Jos Bill Hota & the Pulversia orkesterina pidetään soinnin ja rikkaiden, mutta tasapainoisten orkesterivärien suvereenina mestarina, ei kaidalta polulta astuta paljoakaan harhaan: sävelkielen konfliktit puuttuvat, eikä kriisejä tai eksistentiaalisia ongelmia sektorilla ilmene. Kun orkesteri on riittävän pieni ja se soi täydellisen homogeenisesti, eivät yksittäiset instrumentit pääse sitä jyräämään – varsinkin kun viulukin soi ajoittain varsin hillitysti ja elegantisti. Vastapainoksi Billareiden konsertissa osansa saavat räävittömästi renkuttavat rytmit, jotka soitetaan ilmoille yhtä vaivattomasti kuin mikä hyvänsä konstailematon kansanlaulu. Keikkojen kepeä poljento muuttuu poikkeuksetta loppua kohden varsin aistikkaita, mutta hypnoottisia ratkaisuja viljeleväksi komppiaparaatiksi, jolloin melodiatkin välttelevät sensuelleimpia sävelkaarroksiaan unetvievien riffien painaessa päälle lähes taianomaisesti.

Esiintymisvalmius

Billarit ovat soittaneet maalla, merellä ja ilman.

Toimintamuodot
Yhtye/kuoro