Musiikin muisti 2 - Lauluja menneiltä ajoilta - 1. osa Runolaulu

1. osa Runolaulu

Runolaulua juhlasta ja arjesta, Sammosta, rakkaudesta.

Karjankutsut

Esiintyjät Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen.

Laulun juuret ovat kutsuissa ja huhuiluissa. Karjan kutsuhuudot säilyivät Suomessa elävänä perinteenä  paikoin 1980-luvulle saakka.

 

Joko ruvennen runolle

Esiintyjät Heikki Laitinen, Pekko Käppi,  Eero Turkka ,Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Taito Hoffren, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen.

Laulajan alkusanat esitetään tyypillisenä kalevalaisena vuorolauluna, jossa esilaulaja aloittaa ja muut kertaavat.

joko ruvennen runolle / ilman kirjatta ilolle / vaikka oikein en osanne / tehä virttä viisahasti / en ole runon sukua / enkä loihtulaulajoita / kuulen ulkoa runoja / läpi sammalen sanoja / läpi lauan laulajoita / läpi seinän soittajoita / pankame käsi kätehen / sormet sormien lomahan / ei sampo sanoja puutu / luottehia lemminkäinen

 

Sampo

Esiintyjä Taito Hoffren 

Tunnetuimpiin runolauluihin kuuluu Arhippa Perttusen Sampo, jonka Elias Lönnrot merkitsi muistiin Vienan Karjalan Latvajärvellä huhtikuussa 1834 ja joka vaikutti suuresti vuotta myöhemmin ilmestyneen Kalevalan rakenteeseen ja sisältöön. Sampo on aineellisen hyvinvoinnin lähde, joka kuitenkin taistelun melskeissä murentuu meren syvyyteen. Seuraavassa laulun alkuosa, jossa Sampo syntyy sepän pajassa mahdollisimman mahdottomista aineksista.

 

Pohjolahan mentyöön

pohjon akka harvahammas

           

pani sammon laaintaan

kirjokannen kirjantaan

yhen joukosen sulasta

yhen otrasen jyvästä

yhen villan kylkyöstä

maiosta mahovan lehmän

yhden värttinän murusta

           

sillon seppo ilmorinen

päivät sampuo rakenti

kirjokantta kilkutteli

yöt neittä lepyttelööpi

           

saapi sammon valmihiksi

kirjokannen kirjatuksi

ei neittä lepytetyksi

           

siit on jauho uusi sampo

kirjokansi kiikutteli

jauho purnon puhtehessa

jauho purnon syötäviä

jauho purnon myötäviä

kolmannen pieltäviä

           

niin ihastu pohjon akka

anto oman tyttärehe

sepolle ilmoriselle

ikusekse puolisokse

kainaloisekse kanakse

           

sijansa levittäjäkse

 

 

Kuin minun tuttuni tulisi

Esiintyjä Outi Pulkkinen

594. Juva. Ahlman, F. F. n. 84. - 1858.

Tunnetuin ja rakastetuin kalevalainen rakkausruno. Kalevalainen lyriikka oli naisten taitolaji. Lyriikassa nainen saattoi rohkeastikin tuoda julki salaisia ajatuksiaan.

 

Kuin miun tuttuni tulisi,

Ennen nähtyni näkyisi,

Kohta suuta suikkajaisin,

Levittäisin leukapieltä.

5 Mutt' ei kuulu kultaistani!

Sitt' on illalla ikävä,              

Maata pannessa pahempi,

Äsken yöllä äitelämpi,

Havaitessa haikiampi,

Olla yötä yksinänsä,            

Sängyssä ukottomassa:

Ei kutaana kumppalina,

Kuka suuta suikkajaisi,

20 Kuka syyhyttäis' sivuja,

Kupeita kutkuttaisi.            

Tule, turko, tuutuhuni,

Astu, armas, sänkyhyni!

Enpä kauvan kutsukkana,

30 Kyll' sen luonto luoksein tuopi,

Weri vierehen vetääpi.

Sitte tuutuun tultuasi:          

Liki, liki, lintuiseni!             

Kuki, kuki, kultaiseni!

 

 

Kuule neito, häälaulu

Esiintyjät Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen.

 

Ystävättärien jäähyväislaulu  ja itketysvirsi morsiamelle Karjalasta.

Seremoniallisten runojen aiheet ja muoto ovat peräisin vanhemmalta kantasuomalaiselta ajalta. Häät olivat esikristillisen ajan suurimpia juhlia.. Suomessa. Kalevalainen yhteislaulu perustuu tarinan hallitsevan esilaulajan ja kertaavan kuoron vuorovaikutukseen. Häät kestivät useita päiviä alkaen morsiamen kodin haikeista lähtöseremonioista uuden kodin riemukkaaseen tutustumisjuhlaan. Morsian vaihtoi sukunsa sulhasen sukuun ja muutti kodistaan vieraaseen ympäristöön, usein kauas kodistaan.

 

kuule neito kui mie laulan,

jo on ottajat ovilla

veräjillä viejät miehet

niinkös luulet, neito rukka,

luulet kuuksi vietäväisi

päiväksi otettavaisi

vaan on ouot orjareissut,

ikuiset opintareissut

niinkö luulit meiän neito,

työt loppui, huoli väheni

Kaikki:         

kyllä huntu huolta tuopi,

liinat liikoja sanoja

palttina pahoa mieltä

AK yksin:

itke neito naitaessa,

vierettele vietäessä

ku et itke naitaessa,

niin itket ikäsi kaiken.

Esilaulaja+kuoro

la mie laulan siskolleni

kukun kultarinnalleni

nyt meistä ero tuleepi,

eroleipä leikatahan

nimi toinen annetahan

 

Laulan tammen tanhualle, juhlan lopetuslaulu

Hartikainen, Sirkka Kosonen.

Laulaja lopettaa ja kiittää isäntäväkeä, toivottaen talolle hyvää onnea.

 

pois lähen talosta tästä

                      tästä lähen pois talosta

mie laulan tähän talohon

                      laulan tammen tanhualle

tammelle tasaiset oksat

                      oksat oltta vuotamahan

viinoa vilittämähän

                      joka oksalle omenan

omenalle kultapyörän

                      kultapyörälle käkösen

                      kun käki kukahteloovi

sit syän pakahteloovi